Sananvapaus ja puhe vainosta ja vihapuheesta

Toimittaja ja mediatutkija Ulla Järvi kirjoitti kolumnin ”Journalistin sananvapaus kaventumassa”, joka julkaistiin 8. elokuuta 2011 Salon Seudun Sanomissa sekä Salon Seudun Sanomien verkkosivuilla (1). Järvi julkaisi kirjoituksensa myös blogissaan 27. syyskuuta 2011 (2)

Pidän niin toimittajien, tiedotusvälineiden kuin kansalaistenkin sananvapautta korkeassa arvossa, joten mielestäni Järvi kirjoittaa tärkeästä asiasta. Erityisen tärkeää on mielestäni tuomita väkivallalla uhkaamisen tyyppiset pyrkimykset sananvapauden rajoittamiseen. Muitakin sananvapauden uhkia on.

Kommentoin Järven kolumnin ja aiemman artikkelin perusteella Järven esille nostamaa vihapuhe ja vaino -aihetta yleisellä tasolla, mutta myös hänen esille nostamaansa narkolepsia ja sikainfluenssarokote -aiheeseen liittyen. Esille on noussut ilmiö, jossa vihapuhe -käsitettä pyritään
laajentamaan tavanomaisten merkityksien ulkopuolelle tarkoittamaan mitä
tahansa kritiikkiä, myös asiallisin ja rauhallisin sanakääntein
esitettyä. Ulla Järven julkisuudessa esittämän perusteella näyttää
siltä, että Järven kolumni ja aiempi Lääkärilehden kirjoitus ovat osa
tätä ilmiötä.

Vihapuhe -sanalla on monta merkitystä. Yhdessä merkityksessä vihapuhe tarkoittaa uskontoon, etniseen alkuperään tms.  perustuvaan syrjintään tai väkivaltaan yllyttämistä. Tämä on Suomessa säädetty laittomaksi, rikosnimike on ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan”. (3, 4, 5)

Nykysuomen sanakirjan mukaan vihapuhe on ”vihasta, kostonhalusta, kateudesta tms. aiheutunut, vihamielinen puhe.” Tässä merkityksessä sanaa käyttää Aleksis Kivi vuonna 1864 ilmestyneessä näytelmässä ”Nummisuutarit”: ”Eskoniko tyhmä? Tämä on vale ja vihapuhe.” Tällainen vihapuhe, vaikka ikävää kohteelle onkin, useimmiten kuuluu sananvapauden piiriin. Tämä käyttötapa vihapuhe -termille näyttää vastaavan tohtori, käsitteellisyystutkija Yrjö Mikkosen määritelmää (6). Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan Risto Uimonen kuvaa tällaista viestintää oman pahan olon purkamiseksi (7, 8).

    Vihapuhe -käsitteen laajentaminen asialliseenkin keskusteluun

Viime aikoina näyttää nousseen esille ilmiö, jossa vihapuhe -käsitettä pyritään laajentamaan Kiven käyttämän merkityksen ulkopuolelle tarkoittamaan mitä tahansa kritiikkiä, myös asiallisin ja rauhallisin sanakääntein esitettyä. Ulla Järven julkisuudessa esittämän perusteella näyttää siltä, että Järven kolumni ja aiempi Lääkärilehden kirjoitus ovat osa tätä ilmiötä.

Ulla Järven mukaan Internet on paitsi lisännyt hurjasti avoimuutta ja luonut paikkoja mielipiteiden ilmaukseen, samalla myös rakentanut ”valtatien vihapuheelle ja ääri-ilmiöille”.

Ulla Järvi käytti vihapuhe -sanaa lähellä olevia sanoja ”vihameilit” ja ”vihasivustot” Lääkärilehdessä tammikuussa 2011 ilmestyneessä artikkelissa ”Terhi Kilpi joutui myrskyn silmään” (9):

     ”Internetin keskustelusivustot ja kärjekkäimpien medioiden otsikot ovat vaatineet Kilven eroa.  Vihasivustot ovat pelottavia, onko Terhi Kilpi pelännyt?

     – En suoranaisesti ole itseni puolesta pelännyt, mutta ei voi kiistää, etteikö tämä ole minuun vaikuttanut. Vihameilien tulo loppui STM:n joulukuiseen vanhemmille järjestettyyn  keskustelutilaisuuteen, joten päivä oli varmasti tarpeen.”

Järvi oli vihapuhe -johdannaisten sanojen käytössä tuolloin etulinjassa – vihapuhe -sana ei vielä tuolloin ollut osa arkipäivän mediasanastoa.  Olin tuolloin käsityksessä, että vihapuheen vakiintunut uusmerkitys on ihmisoikeussopimusten mukainen: ”yllytystä syrjintään, vihollisuuksiin tai väkivaltaan” kansallisuuden, etnisen alkuperän tms. perusteella.

Järven tapa käyttää vihapuheesta johdettuja ”vihameili”- ja ”vihasivusto” -sanoja selvästi poikkesi käsityksestäni. Halusin ymmärtää Järven ajattelutapaa, joten soitin Järvelle ja kysyin esimerkkejä kirjoituksista, joita hän tarkoitti viha -sanoillaan, ja kysyin, sisältyikö niihin väkivallalla uhkaamista. Vastausten perusteella näytti ilmeiseltä, että ei sisältynyt.

Puhelinkeskustelussa Järvi kertoi myös, että hänen mielestään vihasivustoja Terhi Kilven tapauksessa olivat esimerkiksi iltapäivä- ja aikakauslehtien keskustelupalstat sekä suomi24-keskustelupalsta. Esimerkkinä oli, että THL:n rokotejohtajasta oli käytetty nimitystä ”noita-akka”. Tällainen nimittely ei tietenkään ole asiallisen keskustelun piiriin kuuluva, mutta väkivallalla uhkailusta tai sellaiseen yllyttämisestä ei Järven vastausten perusteella näiden sivustojenkaan viesteissä ilmeisesti ollut kyse.

    Vihapuheesta vainoon

Järvi nostaa esille suomalaisiin toimittajiin kohdistuvana käsitteen vainon. Toimittajiin Suomessa kohdistuvaa vainoa ei ole totuttu näkemään täällä vallitsevana ilmiönä, eikä se ole ollut osana mediakeskustelua. Ehkäpä tässä suhteessa ajat ovat muuttumassa kuten vihapuhe -käsitteenkin kanssa on käynyt sitten Järven alkuvuoden 2011 kirjoituksen.

Vihapuhe ja vaino ovat yhteydessä toisiinsa niin ihmisoikeussopimuksissa kuin sanakirjassakin (15, 16) – siinä missä vihapuhe on määritelmästä riippuen lievempää tai vakavampaa vihamielistä puhetta, vaino on vihamielisiä tekoja.

Näyttää siltä, että kuten vihapuhetta, myös vaino -käsitettä voidaan käyttää kovin monenlaisissa merkityksissä, laajentaen merkitystä koskemaan sananvapauden piirissä olevia puheenvuoroja.

Toimittaja Ulla Järvi kirjoittaa kokeneensa ”rokotuskriittisten piirien vainon” (1, 2). Esimerkkinä kokemastaan vainosta Järvi mainitsee saaneensa ”rokotuskriitikolta puhelinsoittoja, joiden sisältöä sitten leviteltiin useita viikkoja muun muassa uusisuomi.fi-sivustoilla”. Kaikki Järven esimerkit siitä, mikä hänen mielestään on vainoa, pysyvät kuitenkin puheen eli sanallisen ilmaisun piirissä. Jää epäselväksi, mikä on Järven mielestä ollut teko, joka vie koetun toiminnan Järven mielessä luokkaan ”vaino”.

Järvi pitää vainona esimerkiksi sitä, että hänen ”työhistoriaa[nsa] pengottiin ja arvosteltiin ja [hänestä] toimittajana luotiin epäluotettava kuva.”, toisin sanoen hänen ammatissa tapahtuneesta yhteiskunnallisesta toiminnastaan esitettiin sanallisia tietoja tai väitteitä.

Järven kolumnin teksti sopii osittain Järven kanssa tammikuussa 2011 käymäni puhelinkeskustelun sisältöön. Järven kirjoitus ja julkisuudessa (mm. vanhempien kannanoton (10)) minun ja Järven käymästä puhelinkeskustelusta olleet tiedot ovat omiaan luomaan käsitystä, että olen Järven kolumnissa mainittu ”rokotuskriitikko”.

Kokemastaan uhkauksesta ja vainosta Järvi kirjoittaa varsin epämääräisesti ja löyhästi. Kirjoitus on kuitenkin omiaan luomaan käsitystä, että Järvi olisi joutunut jollakin tavalla mainitsemansa ”rokotuskriitikon” uhkauksen kohteeksi, ja puhelinkeskustelu olisi jollakin tavalla osa Järveen kohdistuvaa vainoa.

Järvi viittaa – ilmeisesti osana kuvausta kokemastaan vainosta – hänen työhistoriansa ”arvosteluun” Uuden Suomen sivustolla. Uuden Suomen sivustolta ei hakukonehaulla löydy muuta Järven kuvausta vastaavaa sisältöä kuin se, joka perustuu minun ja Järven puhelinkeskusteluun. Uudessa Suomessa on uutinen (17) ja blogikirjoitus (11) asiaan liittyen. En löydä näistä Uudessa Suomessa julkaistuista kirjoituksista Järven työhistorian arvostelua.

Uuden Suomen sivuston teksteissä mainitaan Järven työhistoriasta, että Järvi on toiminut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tiedotuslehden päätoimittajana – sivumennen sanoen suurimman sikainfluenssauhan ajan 1.5.2009–31.5.2010. Tämän mainitseminen on normaalia sidonnaisuuksista kertomista, ja tämä taustatieto on peräisin Ulla Järven Journalismikritiikin vuosikirjassa (18) julkaistun artikkelin yhteydestä. Järven persoonaan kohdistuvaa hyökkäystä tai muuta vainoon viittaavaa en Uuden Suomen sivustolta löydä.

Sidonnaisuuden esilletuonnin ohella Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa työskentelyn voi myös nähdä Järven asiantuntemuksen ja perehtyneisyyden osoituksena – suurimman sikainfluenssauhan aikaisena THL:n tiedotuslehden päätoimittajana hänellä on todennäköisesti ollut paljon keskivertotoimittajaa parempi pääsy sikainfluenssaa koskevaan THL:n hallussa olevaan tietoon.

Järven kanssa käymäni puhelinkeskustelun sisältöä on käytetty Uuden Suomen kirjoitusten lisäksi narkolepsiaan sairastuneiden lasten vanhempien kannaotossa (10) sekä vastineessa (12), joka on julkaistu Lääkärilehdessä ja lehden verkkosivuilla sananvapauslain mukaisena vastineena Ulla Järven kirjoitukseen, ja joihin Uudessa Suomessa julkaistut kirjoitukset näyttävät perustuvan.

    Täsmennyspyyntö Ulla Järvelle

Olen pyytänyt 15.10.2011 Järveä täsmentämään väitteitään ja kertonut, että mikäli Järven väitteet uhkailusta ja vainosta eivät kohdistu minuun, mielestäni olisi kohtuullista, että Järvi täsmentäisi väitteitään ja hälventäisi kolumninsa ja blogikirjoituksensa luomat aiheettomat epäilykset Salon Seudun Sanomissa ja blogissaan. (kts. liite) En ole saanut pyyntöön minkäänlaista vastausta.

Järven kirjoituksen kohdentuvuutta lisää se, että kirjoitus tulee esille hakukoneen hakusanalla ”Rokotusinfo”, ja toimin Rokotusinfo ry:n puheenjohtajana.

Mikäli Järvi on tarkoittanut vihjata minun syyllistyneen hänen uhkaamiseensa ja vainoonsa, väite on perätön. Tapahtuneesta on kulunut jo jonkin verran aikaa, mutta muistaakseni olen keskustellut Järven kansa puhelimessa ainoastaan yhden kerran, tammikuussa 2011, rauhallisissa ja hedelmällisissä merkeissä. Puhelinkeskustelun seurauksena julkaistiin Järven Lääkärilehden toisenkin artikkelin lyhennelmä verkossa. Olimme yhtä mieltä siitä, että se täydensi sikainfluenssa- ja narkolepsia-asioiden käsittelyä Lääkärilehdessä.

    Vihapuhekortti ja vainokortti
    – mikä uhkaa sananvapautta?

Järven kolumnissaan esittämät väitteet vainosta ja uhkaamisesta tuovat mieleen takavuosien tavan käyttää neuvostovastaisuus -leimaa yhteiskunnallisten keskustelijoiden marginalisoimiseksi ja julkisen keskustelun piirin kaventamiseksi sekä 1970-luvun rauhanlaki -hankkeen.

Sananvapautta käsittelevässä syyskuisessa radiokeskustelussa (7) keskustelun juontaja, radiovaikuttaja Heikki Peltonen vertasi käsitteellisesti rajoiltaan hyvinkin epäselväksi jäävän vihapuheen innokkaita rajoittamispyrkimyksiä 1970-luvulla esitettyyn rauhanlakiin (13). Kuten kansanryhmää vastaan kiihottamisen kriminalisointi, myös rauhanlaki -aloite perustui YK:n ihmisoikeussopimukseen.

Neuvostovastaisia puheita vastaan taistelevan taistolaisen liikkeen voimakkaasti ajama rauhanlakialoite ei mennyt läpi. Suomi oli muiden Pohjoismaiden tavoin tehnyt varauman hyväksyessään ihmisoikeussopimusta, koska artiklan oli katsottu olevan ristiriidassa saman sopimuksen takaaman sananvapauden kanssa (14).

Viime aikoina käydyssä vihapuhetta koskevassa keskustelussa on ollut samoja piirteitä kuin takavuosien neuvostovastaisuuden vastustamisessa. Mielenkiintoinen ero on, että siinä missä neuvostovastaisuuden kriminalisointi taannoin kaatui sananvapausperusteella, nyt keskustelun rajoituspyrkimyksiä ja kriittisten äänten vaientamispyrkimyksiä perustellaan sananvapaudella.

    Journalistin sananvapaus ja asema

Toimittajiin tai kehen tahansa muuhun kohdistuvaan väkivallalla uhkailuun on mielestäni syytä suhtautua hyvin vakavasti. Sananvapaus on tärkeää, ja sitä on syytä suojella. Toimittajalla ei kuitenkaan ole sanavapauden seurauksena diplomaattista koskemattomuutta – sananvapaus sallii toki myös toimittajan yhteiskunnallisten sidonnaisuuksien ja yhteiskunnallisen toiminnan käsittelyn julkisuudessa.

Perinteisen median maailma on sähköisen viestinnän kehittyessä uusien haasteiden edessä.

Ulla Järven kolumin otsikko on ”Journalistin sananvapaus kaventumassa”. Otsikko ei mielestäni osu oikeaan, mutta on oikeilla jäljillä – median muutoksessa journalistien toimintaympäristö muuttuu. Kriittisyys journalistien kirjoituksia kohtaan nousee aiempaa enemmän esille, koska kansalaisilla on enemmän kanavia, joiden kautta tuoda ajatuksiaan esille. Journalistien löyhät puheet ja kirjoitukset nousevat aiempaa helpommin kritiikin kohteiksi. Tämä on mielestäni sananvapauden ja journalismin laadun kannalta myönteinen asia, eikä suinkaan kavenna sananvapautta. Järvi on esiintynyt runsaasti julkisuudessa mm. sikainfluessaan liittyvien mediailmiöiden ja väitöskirjansa tiimoilta. Uuden median mukanaan julkisuuden muuttuminen toki muuttaa toimittajien toimintaympäristöä – näyttää, että tämä muutos on aiheuttanut useassa roolissa toimineelle Ulla Järvelle mielipahaa, ilmeisesti koska hänen roolinsa ovat nouseet julkisuuteen tavalla jota hän ei ole suunnitellut.

    Lopuksi

Edellä esittämäni jälkeen on syytä lisätä, että mielestäni Ulla Järvi on onnistunut lukemissani sikainfluenssaa koskevissa kirjoituksissaan löytämään aiemmin valtamediassa esittämättömiä ansiokkaita näkökulmia, ja monista hänen kirjoituksistaan löytyy paljon asiallista ja ansiokasta taustoittavaa materiaalia sekä ajatuksia herättäviä näkökulmia. Esimerkiksi Järven kolumnissaan esittämä huomio terveydestä ja terveiden elämäntapojen kannattamisesta uskonnon ja elämänkatsomuksen kaltaisena asiana on harvoin esillä ja ansaitsisi enemmän käsittelyä.

On hyvä, että ammattitoimittajilla on mahdollisuus perehtyä asioihin kuten Järvi selvästi on perehtynyt, ja toivon, että uuden median noususta huolimatta tällainen mahdollisuus säilyy jatkossakin.  Uskon, että kansalaisten sananvapaus verkossa ei ole ammattitoimittajien sananvapauden kanssa ristiriidassa, vaan uuden median nousu täydentää viestinnän kenttää ja lisää tiedonsaannin mahdollisuuksia. Sananvapaus ei ole nollasummapeliä, eikä kenenkään etu pitkän päälle ole, että mediamaailman sananvapaus toimisi laajalti Aarno Laitisen kolumnissa ”Vihan evankeliumi” (19) kuvaamalla tavalla.

Jyrki Kuoppala
Espoo

(1)
http://www.sss.fi/mielipiteet/kolumni/245926.html

(2)
http://ullajarvi.blogspot.com/2011/09/journalistin-sananvapaus-kaventuma…

(3)
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Opettajat+Vihapuhe+n%C3%A4kyy+jo+%C3%…

(4) Turun Sanomat 30.7.2011, http://www.ts.fi/online/kotimaa/243684.html

(5) Mielipiteen- ja sananvapaus ihmisoikeussopimuksissa, http://www.ihmisoikeudet.net/index.php?page=mielipiteen-ja-sananvapaus&n…

(6) http://yrjomikkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/83817-vihapuheko-epaselvaa

(7) Keskustelu sananvapaudesta 1.9.2011, keskustelijoina Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen ja Suomen Penin Jarkko Tontti, juontajana Heikki Peltonen.

http://areena.yle.fi/video/1314872278287

(8) Risto Uimonen: ”Sananvapauden väärinkäyttöä”, Ykkösaamun kolumni 7.9.2011

http://yle.fi/radio1/asia/ykkosaamun_kolumni/risto_uimonen_sananvapauden…

(9) http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=10005/type=1
(Julkaistu verkossa 20.01.2011 10.26)

(10) Vanhempien kannanotto 26.1.2011, http://www.rokotusvaurio.fi/?x103997=121152

(11) Riikka Söyringin blogikirjoitus 29.1.2011
http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/59748-thln-maineenpalautus…

(12) Vastine, Lääkärilehti 1.2.2011
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=10061/type=1

(13) http://fi.wikipedia.org/wiki/Mirjam_Vire-Tuominen#Rauhanlaki-aloite

(14) HE 42/1974 taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen hyväksymisestä ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä siihen liittyvän valinnaisen pöytäkirjan eräiden määräysten hyväksymisestä ja viimeksi mainitun yleissopimuksen 41 artiklassa tarkoitetun selityksen antamisesta.

(15) http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2002/20020056
Tasavallan presidentin asetus kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön voimaansaattamisesta sekä perussäännön lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja perussäännön soveltamisesta annetun lain voimaantulosta

(16) Nykysuomen sanakirja, seitsemäs painos (1980)

”vainota – (vihamielisessä tarkoituksessa) koettaa saattaa jku t. jk tuhoon, turmioon, onnettomuuteen, tukalaan asemaan, ahdistaa.”

(17) Uusi Suomi 27.1.2007: Narkolepsialasten vanhemmat tyrmistyivät: ”Hyökkäys”
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/108670-narkolepsialasten-vanhemmat-tyrmistyivat

(18) Journalismikritiikin vuosikirja 2010
http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedot.php?tuote_id=19994

”FM Ulla Järvi on Suomen Lääkärilehden toimittaja, joka on toiminut 1.5.2009–31.5.2010 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella Tesso-lehden vs. päätoimittajana.”

(19) Kolumni 16.10.2011, Iltalehti, Aarno Laitinen: Vihan evankeliumi http://blogit.iltalehti.fi/aarno-laitinen/2011/10/16/vihan-evankeliumi/?…

Liite: Täsmennyspyyntö Ulla Järvelle 15.10.2011

Vastaanottaja: Ulla Järvi
Tiedoksi: Ville Pohjonen (päätoimittaja, Salon Seudun Sanomat), Esa Ilmolahti (toimituspäällikkö, Lääkärilehti), Hannu Ollikainen (päätoimittaja, Lääkärilehti), Riikka Söyring

Hyvä Ulla Järvi,

Näyttää siltä, että kerrotte Salon Seudun Sanomien kolumnissanne 8.8.2011 (julkaistu myös blogissanne syyskuun loppupuolella) tammikuussa 2011 käymästämme  puhelinkeskustelusta. Kolumnin ja muiden julkisuudessa (mm. vanhempien kannanotossa (1) ja Uudessa Suomessa julkaistuissa teksteissä (2,3)) olleiden tietojen perusteella olen tunnistettavissa henkilöksi, joka on keskustellut kanssanne puhelimitse kolumnissa käsittelemästänne Lääkärilehden artikkelista, ja kertonut puhelinkeskustelumme sisällöstä narkolepsiaan sairastuneiden lasten vanhemmille. Vanhempien tiedotteen sekä Lääkärilehden julkaiseman vanhempien vastineen (4) kautta asia on ollut julkisuudessa (1,2,3,4).

Nähdäkseni kolumninne on kirjoitettu tavalla, joka on omiaan luomaan epäilyn, että olisin uhannut teitä jollakin tavalla, ja että olisin jollakin tavalla ”vainonnut” teitä.

Pyydän teitä täsmentämään uhkausta ja vainoa koskevaa väitettänne, jotta asia voitaisiin selvittää.

Mikäli kirjoituksenne tahattomasti luo viittauksen minuun, olisi mielestäni kohtuullista, että hälventäisitte kolumninne ja blogikirjoituksenne luomat aiheettomat epäilykset Salon Seudun Sanomissa ja blogissanne. Mikäli taas tarkoituksennekin on väittää minun syyllistyneen uhkaamiseenne, asia on toki siinäkin tapauksessa syytä selvittää.

Olen ollut asiasta yhteydessä Lääkärilehden toimituspäällikköön Esa Ilmolahteen. Hän ei ollut tietoinen minkäänlaisesta teihin kohdistuneesta uhkauksesta.

Käsitykseni mukaan en ole teitä millään tavalla uhannut. Tapahtuneesta on kulunut jo jonkin verran aikaa, mutta muistaakseni olen keskustellut kanssanne puhelimessa ainoastaan yhden kerran, tammikuussa 2011, rauhallisissa ja hedelmällisissä merkeissä. Puhelinkeskustelun seurauksena julkaistiin toisenkin Lääkärilehden artikkelinne lyhennelmä verkossa. Olimme yhtä mieltä siitä, että se täydensi sikainfluenssa- ja narkolepsia-asioiden käsittelyä.

Uuden Suomen palstoille en ole Lääkärilehden vanhempiin kohdistuneesta artikkelistanne tai muusta toiminnastanne mitään kirjoittanut, enkä ole alkuvuoden jälkeen ollut teihin asiasta missään yhteydessä. Niinpä olen hyvin hämmästynyt, että otatte keskustelumme esille julkisuudessa yli puolen vuoden jälkeen tavalla, joka on omiaan luomaan virheellisiä käsityksiä keskustelumme sisällöstä, ja pyydän teitä täsmentämään väitteitänne.

Mainittakoon, että törmäsin Salon Seudun Sanomien verkkosivuilla julkaistuun kolumniin hakusanalla ”Rokotusinfo” tehdyn Google-haun tuloksena. Näin ollen näyttää siltä, että kolumnissa on viitattu riittävän tarkasti Rokotusinfoon, jotta Googlen hakukoneen logiikka on viittauksen ymmärtänyt. Tämäkin ilmentää sitä, että väitteenne uhkauksesta ja vainosta ovat omiaan kohdistamaan epäilyjä Rokotusinfo ry:n piiriin, ja asia on syytä selvittää. Uhkan ja pelottavien asioiden yksilöinti olisi paikallaan asian käsittelemiseksi.

ystävällisin terveisin
Jyrki Kuoppala
pj, Rokotusinfo ry

(1) Vanhempien kannanotto 26.1.2011, http://www.rokotusvaurio.fi/?x103997=121152

(2) Riikka Söyringin blogikirjoitus 29.1.2011
http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/59748-thln-maineenpalautus…

(3) Uusi Suomi 27.1.2011: Narkolepsialasten vanhemmat tyrmistyivät: ”Hyökkäys”
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/108670-narkolepsialasten-vanhemmat-tyrmistyivat-”hyokkays”

(4) Narkolepsiaan sairastuneiden lasten vanhempien vastine, Lääkärilehti 1.2.2011
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=10061/type=1

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu